ylabanneri

Historia

Historia - Vanha Pappila - Nuorisokeskus Marttinen

kahvipöytä Ruustinna Pyydätarjouskokouksestasi

Vanhasta Pappilasta suosituksi kokous- ja juhlataloksi

Vuonna 1892 Vanha Pappila oli uusi Pappila. Kaakeliuuneihin käytettiin kalleimpia kaakeleita, ja kattohuovatkin piti tuoda Helsingistä saakka. Pappilan suunnitteli silloisen kappalaisen Carl Gustav Törnqvistin poika Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne). Tarkoituksena oli, että isä olisi päässyt kirkkoherraksi pappilaan, mutta virtolaisilla oli muita suunnitelmia. He äänestivät kirkkoherrakseen rovasti Abel Nyholmin, ulkopaikkakuntalaisen, jota kukaan ei ollut koskaan edes tavannut. Nyholm toimi virassa muutaman vuoden ajan, ja hänen jälkeensä kirkkoherroina toimivat Peter Anton Carlstedt, Paavo Ilkka Paunu ja Bertil Oskar Immanuel Heikinheimo.

Marttinen toimi pappilana vuoteen 1955 saakka, jolloin siitä tuli seurakunnan nuorten leirikoulupaikka. Syksystä 1993 lähtien Marttisessa on ollut taas toimintaa ympäri vuoden. Pappilaa on remontoitu moneen kertaan vuosien varrella, ja nyt se on kunnostettu kunnioittaen alkuperäisen arkkitehdin näkemystä, palauttaen julkisivujen jo kadonneita yksityiskohtia.

Nykyisin Marttisen pappila on suosittu kokous- ja juhlatalo. Idylliset ja tunnelmalliset salit sopivat hyvin niin kokouksien kuin juhlienkin järjestämiseen. Historiallinen ympäristö ja hyvät majoitustilat soveltuvat erityisen hyvin myös hää- ja perhejuhlien pitopaikaksi.

Virtain kappalaisen pappilaksi vahvistettiin vuonna 1696 Marttisen talo, mutta tarkempia tietoja on saatavissa vasta 1800-luvun alusta. Lähellä Lähellä Herrasen Alsta sijainnut pappila tuhoutui Suomen sodassa 1808-1809 ja uusi valmistui vuonna 1826.

 

Marttinen vuonna 1793 isojakokartan mukaan (piirtänyt Matti J. Kankaanpää) Pappila sijatsee vielä lähellä Herrasen Alasta.

Nykinen pappila tehtiin vanhaa pappilan n.300 metriä pohjoisemmaksi, saaren korkeimmalle paikalle, keskelle Pohjanmaan maantietä. Koska pappila rakennettiin saaren näayttävimmälle paikalle piti maantien linjausta muuttaa.

 

Virtain kappailainen Karl Gustaf Törnqvist käynnisti Marttisen pappilan uudisrakennushankeen v.1889. Uudispappilan piirsi pastori Törnqvistin oma poika, arkkitehti Onni Törnqvist (myöhemmin Onni Tarjanne Kansallisteatterin ja Takaharjun parantolan sunnitellut TKK: n professori). Talon rakennuttajana toimi rakennusmestari A.R. Jalava, joka - omien sanojensa mukaan- tuntematta  paikkakunnan oloja teki liian halvan tarjouksen; työn edistyttyä hänen oli pyydettävä kirkkoraadilta lisää rahaa. Asiaa tutkittiin ja koska työ oli siihen asti sujunut hyvin, pyyntöön suostuttiin.

Rakennustöissä pidettiinkin laadusta huoli. Kattohuopana käytettin Helsingin parasta laatua, mikä oli lähes kaksi kertaa Tampereen tehtaan parasta kalliimpaa. Puita käytettiin yli 2000 runkoa. Samaan aikaan rakennettiin väentupa, tiilinen navetta ja talli. Muistitiedon mukaan huolehtivat seurakunnan eri kylät ulkorakennusten rakentamisesta. Kun Kunjenkyläläisille määrättiin sikopahnan teko, kiusasivat muut heitä. Nämä kuitenkin vain nauroivat ja sanoivat: "Päästiimpä vähällä." 

Onni Törnqvistin johtama toimikunta otti talon vastaan vähäisin huomautuksin marraskuussa 1892. Riihi ja sauna valmistuivat kaksi vuotta myöhemmin.

Marttisen pappila palveli alkuperäisessä tarkoituksessaan vuoteen 1955, jolloin se muutettiin seurakunnan nuorison leirikeskukseksi.