ylabanneri

Savusauna

Savusauna - Virtain Perinnekylä - Nuorisokeskus Marttinen

Savusauna1small 

Savusauna on rakennettu 1840-luvulla Virtain Koronkylään Ylä-Patalan maalle. Sauna siirrettiin perinnekylään vuonna 1981 talkoovoimin.

Suomalainen sauna on itämerensuomalaista yhteisperintöä. Sauna, samaa merkitsevänä sanana, tavataan vatjan, viron ja liivin kielissä. Sauna tunnettiin 1800-luvulla alueella, joka ulottui Itämeren naapuristosta Uralin taakse.

Sauna rakennettiin palovaaran vuoksi aina pihapiirin ulkopuolelle. Saunan sydän, kiuas, tehtiin tavallisesti ovipieleen. Kiuas oli aluksi luonnonkivistä tehty ladelma. Myöhemmin kiuas muurattiin.

Saunassa on erikseen kylpylavo ja mallaslavo, joka täyttää suurimman osan saunan tilasta. Kylpemisen lisäksi saunaa on käytetty pellavan valmistuksessa, lihan palvauksessa, sahdin teossa, talkkunoita ja maltaita valmistettaessa, kuppauspaikkana ja synnytyspaikkana.

Saunomistavoista ja uskomuksista

Suomalaisessa kansanperinteessä saunomiseen liittyy erityinen normijärjestelmä, joka kontrolloi saunakäyttäytymistä. Nämä normit korostavat saunan pyhyyttä ja velvoittavat saunassakävijän omaksumaan rauhallisen ja pidättyvän käyttäytymismallin. Tätä on perusteltu sillä, että sauna on synnytyspaikka ja tietäjät, kansanparantajat ja kupparit toimivat saunassa. "Saunaan mentäessä siunataan pelon tähden".

Suomalaisen perinteen sauna on "kova paikka". Talon rakennuksista kovimmat olivat sauna ja riihi. "Kyl se oli si ennen maailmassa kamala paikka ko vaan täyt pimmeessä mennä riiheen taikka saunaan jotain hakkeen. Ko niissä molemissa oli semmonen haltia ja kaikkein peljättävin oli jo hyljätty sauna."

Useimmat tarinat ja uskomukset korostivat sitä, että liian myöhään lauantaina ei sopinut kylpeä. Tätä ajatusta juurrutti osaltaan katolinen kirkko keskiajalla. Kirkko edellytti, että pyhäpäivän valmistelut aloitetaan lauantaina ajoissa, jotta sunnuntain voisi pyhittää levolle. Kansantarinoissa viimeinen lauantai-illan saunoja kohtaa usein yliluonnollisia kylpijöitä.

Toinen yleinen tarinan aihe on talojen palvelusväen kertomukset pirusta, joka nylkee myöhäisen kylpijän, yleensä talon isännän. Tarinan kulku on seuraava: Ahne isäntä teettää palvelusväellä työtä myöhään lauantai-iltana ja palvelijat eivät pääase vapaalle. Vihdoin päästään saunaan ja palvelusväki kylpee ensin. Viimeiseksi saunaan menee ahne isäntä, jonka piru kylvettää ja nylkee.