![Logo [Nuorisokeskus Marttinen]](client/marttinen/images/logo2.png){kind=logo}
Nuorisokeskus | kokous- ja juhlatalo
12.10.2023
Syöttäessäni tekoälylle 10 sivua muistiinpanoja viiden päivän intensiivireissusta Islannin ehkäisevän työn ytimeen, se kokosi yhteenvedoksi seuraavan: ”Kiitos, että jaot tämän laajan katsauksen Islannin nuorisotyöstä ja ehkäisevästä toiminnasta. Se näyttää olevan erittäin kattava ohjelma nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja riskikäyttäytymisen vähentämiseksi. Ohjelma perustuu vahvasti tietoon, yhteisölliseen osallistumiseen ja ennaltaehkäisyyn.”
On tärkeää ymmärtää, että jokainen lapsi ja nuori on yksilö, ja heidän sosiaaliset lähtökohtansa voivat olla hyvinkin toisistaan poikkeavia. Tämän vuoksi tarvitaan yksilöllisiä ja kohdennettuja tukitoimia, jotta voidaan pitää huoli siitä, että jokainen lapsi ja nuori saa parhaat mahdolliset mahdollisuudet kasvaa turvallisessa ympäristössä terveinä ja onnellisina.
Kolmekymmentä nuorten kanssa työskentelevää pirkanmaalaista hyppäsi ennakkoluulottomasti samaan koneeseen kohti Islantia. Vai oliko tämä sittenkään ennakkoluulotonta? Yksikään osallistujista ei ollut voinut välttyä Islannin ihmeeseen liittyvistä olettamuksista ja jokainen lähti opintomatkalle jonkinlaisella ennakko-olettamuksella.
Islanti tunnetaan sadunomaisesta ja lumovasta ympäristöstään. Nuorisotyöntekijöille Islanti kuitenkin näyttäytyy maana, jossa on tehty ihmeitä lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Lukemattomista viitteistä, lähteistä ja luennoista kumpuaa hekumointia siitä, miten tämä aikaisemmin ongelmissa oleva kansa on saatu kiepsautettua nousujohtoiseen hyvinvointiin. On totta, että Islannin mallin toimenpiteet ovat saaneet aikaan kaiken tämän ja hehkutus on ollut perusteltua.
Suomessakin on otettu mallia Islannin ehkäisevästä mallista tuomalla siitä harrastamiseen liittyvä osuus suomalaisten lasten ja nuorten saavutettavaksi. Harrastamisen Suomen mallin mukaan, jokaiselle peruskouluikäiselle tarjotaan yksi mieleinen harrastus maksutta. Harrastusvalikoima valikoituu hankekausittain, kuntakohtaisesti lasten ja nuorten toiveiden sekä alueellisten resurssien perusteella.
Odotukseni Islannin opintomatkaa kohtaan olivat innostuneet! Halusin ymmärtää, mitä islantilaiset ovat tehneet toisin, mitä meiltä Suomesta ja oman pikkukunnan nuorisotyöstä puuttuu, ja miten kaikki Islannissa on organisoitu. Islannin ihme. Miten tehdä sama meillä?
Matkalle lähtevien ryhmäytyminen, tarpeiden kartoitus ja yhteinen ideointi alkoi jo keväällä järjestävän tahon eli Marttisen nuorisokeskuksen ja heidän kansainvälisyyskoordinaattoriensa vetämänä. Erasmus+ rahoittamat nuorisovaihdot ja nuorisoalan ammattilaisten liikkuvuudet, kuten tämäkin Islannin opintoretki pitävät sisällään ennen varsinaiseen reissuun lähtemistä useita yhteisiä tapaamisia. Ennakkotapaamisissa pohditaan ryhmänä, mitä reissusta halutaan saada irti, oppia ja viedä käytäntöön nuorten kanssa. Kompetenssia olimme siis lähdössä hakemaan!
Vierailuohjelmasta rakentui tiivis. Päivät starttasivat klo 9 ja päättyivät yhteiseen illalliseen. Vaikka varsinaista asiasisältöä käytiin läpi päiväaikaan, non-formaalia oppimista tapahtui muiden osallistujien kanssa kokemuksia reflektoiden pitkin viikkoa. Virallisten luentojen sekä yhteisökeskusvierailujen lomassa ehdimme käydä ihastelemassa myös Islannin tunnetuimmat nähtävyydet. Loppumatkaa kohden nämä reflektiot synnyttivät oman ammatillisen kehittymisen lisäksi myös useita yhteistyöideoita yli kuntarajojen.
Opintovierailulla kävimme neljässä, hyvin erilaisessa yhteisökeskuksessa. Hammarinnin keskus oli äärimmäisen kotoisa ja huokui pehmeyttä ja turvallisuutta. Paikkaa esitteli itsensä vihaiseksi islantilaiseksi feministiksi kuvaava nainen. Puheessa kävi nopeasti ilmi, kuinka kadehdittavan laaja ja toimiva nuorisotilan toiminta oli. Kävi selväksi, että ilman omaa innostusta ja hyvin vahvaa taustatietoa ja kokemusta rahoitus- ja lakipohjasta ei tilaa olisi saatu niin toimivaksi. Tiedettiin mistä naruista vetää.
Vaikka tila huokui lämpöä, kotoisuutta ja aina on vähintään kaakaota ja popparia saatavilla, pohditaan siellä yhä jatkuvasti, miten saada enemmän tyttöjä mukaan. Ilmiönä nuorisotilalla näkyy se, että pojat valtaavat tilan ja tytöt jäävät sivuun. Sinällään tilassa ei kuitenkaan ilmene varkauksia, tavaroiden rikkoontumista, eikä muuta häiriötä juurikaan, koska se koetaan turvalliseksi ja yhteiseksi kodinomaiseksi paikaksi. Nuorten turvallisuuden tunnetta pidetään Islannissa tärkeimpänä.
Hammrinnin toiminnanjohtaja Margrét Gauja Magnúdóttir hurmasi puheellaan kaikki.
Yhteisökeskuksessa käy päivittäin noin 50 nuorta (+16v), mikä Hammarinnin mittakaavassa on paljon. Syyt tilan suurelle kävijämäärälle ovat säännölliset, muuttumattomat aukioloajat. Kaikki saadaan yhteen ideoimaan tarjoamalla ruokaa ja kokoonnutaan saman pöydän ääreen säännöllisesti. Ruoka vetää väkeä.
Kuten meillä Suomessakin, Islannin kylissäkin nuoret mopopojat joutuvat usein ongelmiin muun väestön ja joskus myös virkavallan kanssa. Hammarinnissa oli myös vaikeuksia tavoittaa nuoret mopopojat. Asia ratkaistiin siten, että nuorisotilalle palkattiin pari siistiä tyyppiä, jotka ymmärsivät jotain moottoreista ja musiikista ja perustettiin Musik & Motor-paja. Nuoret pyydettiin mukaan ja osoitettiin välineet sekä tilat toimia. Ongelma oli ratkaistu ns. yhdessä yössä. Poliisikin poikkeaa pajalla säännöllisesti juttelemassa sekä auttamassa. Näillä toimilla nuoria yritetään ohjata pois kaduilta rälläämästä ja näyttää tilat, missä tämä on mahdollista.
Roolipeli-, Sateenkaari- ja Neulontaryhmät oli hienoja esimerkkejä kohdennetusta nuorisotyöstä. Vaikka tilojen aukioloajat olivat laajat verrattuna meillä Suomessa miellettyihin nuorisotilan aukioloaikoihin, oli jotkut illat päätetty sulkea näiden pienryhmien ajaksi muulta toiminnalta. Näihin suljettuihin ryhmiin osallistuu nuoria, jotka eivät muuten osallistuisi välttämättä lainkaan yhteiseen toimintaan vapaa-ajallaan, viettäen kaiken vapaa-aikansa kotona tai sosiaalisessa mediassa. Roolipelissä taas voi harjoitella sosiaalisia taitoja hahmojen avulla, ja sateenkaarinuoret voivat kokoontua turvallisessa ympäristössä ja paikalla on aina joku aikuinen. Perusteltua ja käy järkeen.
Ihailtavaa oli myös Hammerinnissa toimiva kuntakohtainen matalan kynnyksen mielenterveysneuvonta, jota tarjotaan nuorille kuuden päivän sisään tarpeen ilmoittamisesta. Ilmoitus tehdään koulun tai nuorisotyöntekijän toimesta paikalliselle järjestölle (Bergidille), jonka edustaja arvioi tilanteen ja nuoren yksilölliset tarpeet sekä tarvittaessa ohjaa psykiatrille. Tälle henkilökohtaiselle neuvonnalle ei ole käyntirajaa. Haastavimmissa tilanteissa on mahdollista saada psykiatrin käyntejä 10 kertaa ja tarvittaessa myös lisää. Tämä kaikki on nuorille maksutonta.
Hammarinnin mielenterveyspalveluiden kiitettävän kuuloista toimintaa ei voi kuin kadehtia. Palvelun budjettia ei läheskään saada kulutettua vuosittain, eikä jonoa palveluun juurikaan ole. Nuorille tarjotun matalan kynnyksen juttelumahdollisuuden on koettu säästäneen paljon rahaa, sillä suurin osa nuorista hyötyy muutamasta juttelukerrasta niin paljon, että lopulta vain harva tarvitsee syvempää keskusteluapua.
Palvelu toimii myös vastavuoroisesti nuorisotilaan päin. Bergidiin mielen neuvontaan koulun kautta lähetetyt, yhteisöstään eristäytyneet nuoret ohjataan yhteisökeskuksen palveluihin hyvinvoinnin tukemiseksi. Neuvontaa tekevät ovat ammattilaisia traumakäsittelyssä ja nuorten tarpeeseen vastataan heti. Toiminta on lahjoitusvaroin toimivaa ja valtion osin tukemaa.
Vierailimme myös kolmessa muussa yhteisökeskuksessa, joissa myöskin yhdessä tekeminen ja ohjaajien innostus välittyivät vahvasti. Hammarinnissa käytettyä matalan kynnyksen mielenterveysmallia ei kuitenkaan ole käytössä muissa vierailemissamme paikoissa. Tältä osin myös Islannissa on havaittavissa alueiden eriarvoisuutta, ja eroja nuorten mahdollisuudessa hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Paljon on kiinni henkilökunnasta, joka toimintaa vetää, heidän taustoistaan, tiedoistaan ja kokemusperustastaan, mutta valitettavasti myös siitä, että kuka tietää mistä narusta vetää, mihin nuoret ovat oikeutettuja ja mihin lakiin vedota. Kaikki kulminoituu tiedon ympärille.
Islannissa ei ole erillistä koulunuorisotyöntekijää kouluilla, mutta nuoriso-ohjaajat käyvät koululla luomassa suhteita nuoriin. Muuten ei yhteistyötä koulujen kanssa juurikaan ole, siitä huolimatta nuorten ei koeta jäävän ulkopuolelle, sillä nuorisotilat tavoittavat nuoria hyvin.
Kysyessämme koulupudokkaista, islantilaiset olivat hämmentyneitä. Islannissa ei niinkään nähdä kouluakäymättömiä pudokkaina, vaan heille on luotu omankaltainen tapa käydä koulua. Näillä varsinaista koulua käymättömillä nuorilla on omat opettajat, jotka opettavat pelkästään verkkovälitteisesti. Osaan yhteisökeskuksista on mahdollisuutena tulla myös päiväaikaan, minkä tarkoituksena on saada eristäytymässä oleva nuori poistumaan kodistansa ja näin pyrkiä estämään mahdollinen eristyneisyys ja yksinäisyyden lieveilmiöt. Itsellä ensimmäisenä ajatuksena ilmeni tarjotun toimintamallin houkuttavuus verrattuna tavalliseen kouluarkeen – mutta ihme kyllä ainakaan suuria joukkoja koulua käymättömiä ei kuitenkaan näyttäisi Islannissa olevan.
Nostan esiin myös Reykjanesbaerin yhteisökeskuksen, jossa nuorisotyöntekijöiden yhteys opettajiin on tiivistä ja viestintä oppilaan hyväksi toimii vaivattomasti. Nuorisotila on sijoitettu tiiviisti heidän arkiseen ympäristöönsä ja kaikkien saataville. Tässä kyseisessä kunnassa on kehitetty erityinen Liikuntamalli, jonka turvin nuori saa harrastaa niin paljon kuin haluaa yhdellä, kiinteähintaisella lukuvuosimaksulla. Tarjolla on muitakin aktiviteetteja kuin urheilua, kuten taidetta ja kulttuuria. Vain musiikkikoulu jää tuen ulkopuolella, sen saadessa toimintaansa muuta rahoitusta. Kunta tunnetaankin urheilupaikkakuntana. Muissa Islannin kunnissa on kehitetty erilaisia harrastustukimalleja, kuten esimerkiksi osittainen tuki suoraan liikuntapaikoille.
Islannissa painotettiin harrastamisen ja harrastuksen aloittamisen merkitystä nuorten aktivoimiseksi. Siellä pidettiin erittäin tärkeänä saada nuorelle edes yksi mielekäs harrastus elämäänsä, aivan kuten meillä Harrastamisen Suomen mallissakin. Mielestäni Islannissa mallia on viety pidemmälle niin, että harrastuksen aloittaminen saa todennäköisemmin nuoren tarttumaan myös muihin vapaa-ajan toimiin helpommin ja aktivoituu muutenkin omassa elämässään. Nuoren uskaltautuessa uuteen ympäristöön ja vieraiden ihmisten keskelle, hän saatta kokea arkuutta olla oma itsensä ja tuoda rohkeasti ajatuksiaan esiin. Pikkuhiljaa nuori tutustuu yhteisöönsä ja oppii luottamaan ympäristöönsä. Kun hän kokee olonsa turvalliseksi ja uskaltautuu heittäytymään mielekkääseen puuhaan, hän usein rohkenee lähteä uudestaan kokemaan tämän saman.
Erilaisia tapahtumia ja työpajoja järjestetään keskuksissa todella paljon ja niihin osallistumiseen on laadittu tarkat ohjeet. Osallistumiseen vaaditaan ennakkoilmoittautumisen yhteydessä annetut henkilötiedot ja tapahtumiin järjestetään kuljetukset. Bussit kuljettavat ilmoittautuneet nuoret tapahtumaan, ja nuoret poistuvat toiminnoista vasta nuorisotyöntekijän ja huoltajan kasvokkaisen kohtaamisen jälkeen. Tätä pidetään tärkeänä nuorten turvallisuuden ja vastuiden siirtymisen vuoksi. Isompiin tapahtumiin järjestetään aina turvatarkastus kaikille osallistujille teräaseiden ja päihteiden varalta. Tarvittaessa nuori puhallutetaan ja positiivisten päihde- tai teräaselöydösten jälkeen otetaan aina yhteys kotiin, sosiaaliviranomaiseen sekä poliisiin.
Tähän, kuten muihinkin tiloilla mahdollisesti ilmeneviin ongelmatilanteisiin nuoriso-ohjaajat pyytävät talotoimikunnassa toimivien nuorten mielipiteet ja näkemykset. Yhteisiä ongelmia käsitellään yhdessä nuorten kanssa ja kuunnellaan heidän ehdotuksiaan tilanteiden välttämiseksi. Nuorilla on paljon hyviä ja toimivia ideoita. Vierailun aikana lähes hokemaksi noussut toimintamalli nosti päätään tässäkin asiassa: Helpompi pitää nuoret kiireisinä, pois pahanteosta ja näyttää mitä he sen sijaan voisivat tehdä. Ihailtava näkemys ja toimintatapa siitä toivosta, että muissakin keskuksissa päätökset pystyttäisiin perustaa vastuulliseen ja kriittiseen nuorisodemokratiaan.
Vierailulla pysähdyimme myös Islannin yliopistolla tutustumassa nuorisoalan koulutukseen. Nuorisotyö sisältyy vapaa-ajan tutkimuksen koulutukseen, jossa on mahdollisuus suorittaa kandidaatin ja maisterin tutkinnot vapaa-ajan palveluiden johtamisessa sekä terveyden edistämisessä. Nuorisotyötä pääsee opiskelemaan Islannin yliopistoon lukiokoulutuksella kaikki halukkaat ja lisäksi hakukelpoisia ovat yli 25- vuotiaat, joilla on pitkä työkokemus nuorisoalalta sekä suurin osa lukiotutkinnosta suoritettuna. Yliopiston vuosimaksu on Islannissa noin 700 €, johon on mahdollisuus saada tukea.
Eygló Rúnarsdóttir perehdyttämässä nuorisotyöntekijöitä Islannin yliopiston opinto-ohjelmiin
Ohjaus- ja opetusalalla on suurta työvoimapulaa myös Islannissa. Tämä näkyy myös opiskelijamäärien laskuna. Syksyllä 2023 vapaa-ajan yliopisto-opintoihin hyväksyttiin 57 opiskelijaa, joista 43 otti opiskelupaikan vastaan. Hakijoita on yhä vähemmän joka vuosi, sillä Islannissa työpaikkoja on ilmaantunut nousevasti väestön ikääntyessä ja eläköityessä.
Islannin yliopistossa vapaa-ajan opiskelijoiden hyvinvointiin panostetaan ja siellä on koettu esimerkiksi luontopedagogiikan merkitys uusien opiskelijoiden kanssa tärkeäksi. Ryhmien kanssa käydään erilaisilla ulkoilmaretkillä, jotka on koettu käänteentekevänä opiskeluinnostuksen rakentumiselle sekä olevan hyödyksi myös ryhmädynamiikan selvittämiseksi. Retkillä erilaisia pulmia selvittäessä opettajien on helpompi huomata ryhmän johtajat, opiskelijoiden ryhmätyötaidot sekä mm. yksinäiset ja enemmän sosiaalista tukea tarvitsevat opiskelijat.
Yliopistolla korostettiin sitä, että pelkkä oppiminen ei tee sinusta hyvää ammattilaista vaan se, miten käytät oppimaasi. Ammattilaisen keinot ja tuki tarvitaankin niihin 10 % nuorista, jotka eivät osallistu mihinkään vapaa-ajallaan tai tarvitsevat enemmän tukea sosiaalisissa suhteissaan. Loput 90% pärjäävät omillaan. Tätä jäin kuitenkin vielä miettimään…
Yliopistovierailun jälkeen ymmärsin kuitenkin paremmin yhteisökeskuksissa järjestettyjä toimintoja. Erilaisia pienryhmiä järjestetään paljon ja niihin käytetään hurjasti resursseja. Pyritään tavoittamaan etenkin juuri ne, jotka eivät liiku ihmisporukoissa ja jäävät helposti ulkopuolelle ryhmätoiminnoista. Toiminta vastaa koulutusperiaatteita hyvin ja ehkä tästä voisi ottaa enemmänkin oppia omaan työhön sekä nuorisotyön vaikuttavuuden arviointiin kunnissa. Usein meillä asetetaan minimiosallistujamäärät ryhmille ja pidetään suurena epäonnistumisena, jos uuteen ryhmään ei saadakaan kuin muutama osallistuja. Miksi näin?
Kuten aikaisemmin tekstissä jo mainittiin, on helpompi saada jo kertaalleen liikkeelle aktivoitu nuori osallistumaan uudestaankin. Pienetkin ryhmät ovat merkittäviä, vaan kuinka perustella tätä esimiehille, rahoittajille ja kunnanhallituksille?
Vapet eli sähkötupakat! Paikalliselta, pitkän linjan nuorisopoliisilta kysyttäessä huoleksi nousee koko Islannin alueella sähkötupakka ja nuuskatuotteet. Tupakkatuotteiden lisäksi huolena on teräaseiden ilmaantuminen nuorille. Erittäin huolestuttavaksi asian tekee se, että jopa kahdeksanvuotiailla lapsilla näkyy teräaseita. Kysyttäessä lapsilta ja nuorilta näiden hallussapidon syistä, ei niitä aiota kuitenkaan käyttää, vaan niitä pidetään mukana pikemminkin omana turvana. Nuorisotyöntekijätkin arvelevat syyksi turvattomuuden tunteen lisääntymisen erilaisten jengiytymisiin liittyvien seikkojen vuoksi sekä sosiaalisessa mediassa luodun asian normalisoinnin. Veitsen hiha voi näkyä videoissa, eikä peleissäkään teräaseita peitellä. Näiden aiheellisten huolien edelle poliisi kuitenkin nostaa ilmiön, jossa nuorilta puuttuu toisen ihmisen kunnioittaminen. Ei välitetä säännöistä, eikä toisen ihmisen loukkaamisesta. Uhkaavaa käytöstä ilmennetään vanhuksille, lapsille ja myös poliisille.
Pitkän uran omaava Kristján Freyr Geirsson Poliisista, tuttavallisesti Kris from Iceland
Poliisin näkyvyys ehkäisevässä työssä Islannissa on suurta. Ehkäisevä työ aloitetaan päiväkodista, jossa poliisit vierailevat säännöllisesti. Poliisin näkyminen arjessa koetaan tärkeäksi ja siihen löytyy hyvät resurssit. Poliisi kuitenkin nostaa suurimmaksi huolekseen ilmiön, jossa nuorilta puuttuu toisen ihmisen kunnioittaminen. Ei välitetä säännöistä, eikä toisen ihmisen loukkaamisesta. Uhkaavaa käytöstä ilmennetään myös poliisille.
Islannin ehkäisevä malli on tutkittuun tietoon perustuvaa elämän edistämistä. Mallissa on pyritty kuvaaman sitä, mitä 25 viimeisen vuoden aikana on Islannissa tapahtunut. Tätä ennenkin on ollut useita projekteja, joissa on korostettu nuoren omaa vastuuta ja oikein toimimista. Aikaisemmin ei kuitenkaan ole kerätty dataa hyvinvoinnista, perheoloista, harrastuksista, riskikäyttäytymisestä ja päihteiden käytöstä yhteen tutkimukseen. Raha on aiemmin valunut korjaavaan työhön, vaikka jo aiemmin tiedettiin ennalta ehkäisevän toiminnan pitkäkestoiset kustannussäästöt.
Nuorisotyöntekijät, nuorten vanhemmat, erilaiset ohjaajat sekä asiaan perehtyneet poliitikot ovat tehneet mallin mukaiset päätökset ja ovat vastuussa toimenpiteiden valvonnasta ja niiden vaikutusten seurannasta. Vuonna 2017 Atlandic julkaisi artikkelin Islannin toimista ehkäisevässä työssä. Planet Youthin asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tärkeintä on ymmärtää mahdolliset riskit, mutta keskittyä niiden lisäksi nuorta suojaaviin oloihin ja niiden tukemiseen. Tulee huomioida perhe, vertaiset, koulu ja vapaa-aika suhteessa yksilöön.
Tilastojen ja mittareiden mukaan tulokset ovat merkittäviä ja kohderyhmät voivat paremmin. Islannin ihmeestä ei puhuta suotta. Asiantuntijat myöntävät, että isoja asioita on ollut vaikea muuttaa ja siihen tarvitaan koko yhteisön tukea. Suunnan muuttamiseen jokaisen yhteisön jäsenen ja toimijan tulisikin miettiä omaa rooliaan paletissa ja löytää oma roolinsa siinä.
Työ nähdään kaikkia velvoittavana yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Islannin valtaviin tuloksiin vaadittiin ammattilaisten 100% osallistuminen ja tutkijoiden kanssa tehty yhteistyö. Huoltajille malli myytiin erilaisten tukien muodossa ja passiivisia vanhempia tuettiin. Aktiivisemmat vanhemmat ja yhdistysaktiivit otettiin mukaan prosessiin ja heidän motivaatiota käytettiin tiedon levittämiseen ja yhteisöjen aktivointiin.
Suurimpana ongelmana tutkijat näkevätkin nyt ne islantilaiset, jotka kokevat että kaikki on nyt valmista ja nuoret pysyvästi turvassa myös tulevaisuudessa. Tutkijat keräävät jatkuvasti dataa, puhuvat tiedolla johtamisen merkityksestä, jotta yhteisö ja rahoittajat ymmärtävät pitkäkestoisen ehkäisevän työn merkityksen. Merkittävänä kehityskohteena mietitään sitä, miten saada erilaisia nuorten riskitekijöitä vähennettyä ja saada suojaavia tekijöitä lisättyä.
Kouluille tehdään jatkuvasti kyselyitä hyvinvointitekijöistä ja pidetään huolta siitä, että kaikki saavat tutkittua tietoa viiveettä. Planet Youthin tutkijat haluavatkin lisätä tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämisestä ja viedä alueellista tutkittua tietoa yhteisöille käyttöön. Alalle koulutettu aikuinen ymmärtää ehkäisevien menetelmien merkityksen ylipäätään ja ennen muuta oman työnsä merkittävän roolin lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.
Islannin mallista ollaan ylpeitä ja Planet Youthin asiantuntijat ovat kiertäneet kertomassa siitä laajasti maailmalla. Projektin aikana (1999-) Islannin pahoinvointitilastot ovatkin laskeneet merkittävästi. Viime aikoina on kuitenkin ilmennyt uusia haasteita, joiden vuoksi kunnat ja vanhemmat kokoontuivat tekemään uusia suunnitelmia. Mukaan keskusteluihin kutsuttiin kaikki, jotka ovat jotenkin osana nuorten elämää. Keskustelujen tuloksena päätettiin toimia yhdessä, yhteisiä ongelmia vastaan.
Mitä nämä uudet ongelmat sitten ovat? Energiajuomia juodaan Islannissa EU:n nuorista eniten. Energiajuomien haitoista päätettiin valistaa kouluissa tehostetusti. Alkoholin käytön aiheuttamat ongelmat sekä haitat pyrittiin puolestaan saamaan laskuun lisäämällä nuorisotilojen aukioloaikoja perjantaisin. Lisäksi vanhempia ohjattiin yhteiseen sopimukseen nuorten ulkonaoloajoista ja käytettiin tehosteena ryhmäpainetta. Myös poliisin läsnäoloa ja valvontakameroita lisättiin paikoissa, joissa nuoret viettävät aikaansa. Mainittakoon, että alkoholia ei Islannissa myydä päivittäistavarakaupoissa lainkaan.
Medioissa on käytetty julkisuuden henkilöitä sähkötupakan markkinointiin viime aikoina runsaasti (mm. Leonardo DiCaprio). Historiasta löytyy tupakoinnin markkinoinnissa käytettyjä esimerkkejä lisää (Elvis Presley). Samoilla toimivilla markkinointikikoilla siis mennään yhä. Sähkötupakkaa ei Islannissa esitetä terveellisempänä vaihtoehtona tupakoinnin lopettamiselle, vaan sen käytön haitat arvioidaan yhtä vaaralliseksi. Vain yksi lääkäri suosittelee e-savukkeiden käyttöä Islannissa. Tupakoinnin vastaisissa toimissa on keskitytty julkkisurheilijoiden kanssa yhteistyössä tehtyihin terveen roolimallin kampanjoihin.
Myös koulut ja vanhempainneuvostot voivat hakea rahoitusta Planet Youth:lta myös omiin projekteihinsa nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteisön tuki ja yhdessä tekeminen näyttäytyy vahvasti Islannissa ja niiden järjestämiseen on runsaasti mahdollisuuksia saada rahoitusta. Projektien raportointiin on luotu ennaltaehkäisyn ryhmiä, jotka jakavat tietoa muille yhteisöille onnistuneista toimista ja siitä, mitä muita vaikutuksia toimenpiteillä on ollut.
Opintovierailumme aikana Reykjavikissa järjestettiin sateenkaariväen oma pohjoismainen konferenssi, johon kutsuttiin noin 100 edustajaa eripohjoismaisista järjestöistä. Suomesta konferenssiin osallistui 25 edustajaa. Keskustelun teemoiksi nousivat mm. vihapuhe ja disinformaation levittäminen. Pohjoismaiden ministerit pitivät tärkeänä sateenkaarioikeuksien edistämistä jatkossakin. (Seta.fi)
Kesken tapahtuman ilmeni rajua väkivaltaa ruotsalaista osallistujaa kohti. Vaikka Islanti käsitetään maailman queer-turvallisimmaksi paikaksi, löytyy moninaisuuden vastustajia jopa väkivaltaan saakka. Sateenkaariväen näkyvää vastustusta on ilmennyt valitettavasti myös Islannissa. Turvallisuusuhkista ja muuttuneista asenteista johtuen, myös nuorisotiloille on ripusteltu näyttävästi aihetta tukevia värityksiä ja taideteoksia. Nuorisotyöntekijät ja nuoret haluavat osoittaa tukensa ihmisten moninaisuudelle tällä toimenpiteellä.
Islannissa tuki yhdenvertaisuuteen ja väestön moninaisuuden hyväksyntään näkyi kaikkialla
Islantiin kotoutunut taiteilija Omar Rondon esitteli meille nuorten kanssa toteuttamaansa taideprojektia, jota on johtanut keskuksessa jo vuodesta 2022. Projekti on saanut alkunsa taiteilijan etsiessä turhaan itsellensä työtilaa siinä onnistumatta. Korona-aikana hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi yhteisökeskukseen ja sitä myötä sai puhuttua itsensä ohjaamaan pientä taideprojektia. Projektin jälkeen taidetyöskentely sai uudet tilat yhteisökeskuksen kellarista. Tilat remontoitiin nuorten suunnitelmien mukaan.
Taideprojektit innostavat nuoria, koska niitä ohjaa itsekin innostunut taiteilija, jolla näkemystä ja tahtoa tuoda itseilmaisun keinoja nuorten pariin.
Omar Rondon ja osa hänen luomasta taidetilastaan
Näiden hyvin kokemusten jälkeen, myös muut vastaavan tilanteen kohdanneet taiteilijat ovat liittoutuneet yhteen saman ongelman edessä. Taiteilijat ovat saaneet tiloja ja nuoret innostavia ja osaavia ohjaajia.
Toiminta on erittäin suosittua nuorten alle 16- vuotiaiden keskuudessa ja niihin ovat tervetulleita kaikki. Yhteistyötä tehdään alueen toimijoiden sekä Erasmus+ kanssa. Erasmukselta saatu Solidaarisuusjoukkojen tuki sekä erillinen rahoitus kulttuurien väliseen tukemiseen ovat olleet toiminnan edellytyksenä. Nuoret miettivät mielenkiintoisen ja innostavan taideidean ja ohjaajat auttavat etsimään keinoja, miten Erasmus saadaan rahoittamaan niitä. Herättelevä idea, joka useimmiten menee päinvastoin.
Haasteina koetaan niukan budjetin lisäksi maahanmuuttajien ja paikallisten välinen kielimuuri, mikä on hankaloittanut opetusta. Yläkoulun viimeisten luokkien passiivinen aktiivisuus yhteisiin toimintoihin on myös koettu haasteena. Tähän ollaan kehitetty erilaisia teemapäiviä sekä tapahtumaprojekteja (Halloweenin kauhukuja).
Ohjaaja kokee oppimisen molemmin puolisena ja iloitsee huomatessaan itsekin oppineensa uusia tekniikoilta lapsilta, heidän rajattoman innovatiivisuutensa johdosta. Mutta miten pitää luovuus ja innostus lapsissa pitkällä aikavälillä?
Vaikein tehtävä on valjastaa lapsen luovuus ja pitää sitä yllä lapsen kasvaessa. Taideohjaajat ovat kehittäneet toimintamallin, joka tarjoaa lapsille ja nuorille jatkuvia ongelmanratkaisutehtäviä ja opettaa ratkaisemaan niitä. Lapsille ei anneta tehtäviin tarkkoja ohjeita, vaan annetaan heille mahdollisuus pohtia asiaa itse ja ryhmässä. Kehitetään itse ongelmanratkaisustrategioita!
Näissä Islannin yhteisökeskuksissa on kaikille yhteistä yhteisöllisyys myös nuorisotilan ulkopuolella. Pyritään olemaan mukana yhteisöllisissä projekteissa, lähdetään mukaan matalalla kynnyksellä ja ei välitetä siitä, vaikka panosta ei pystyttäisikään antamaan suuresti. Pienikin osallistuminen koetaan tärkeäksi. Paikalliset yhteisöt ovat tottuneet nuorten toistuvaan mukanaoloon ja osaavatkin pyytää nuorten apua monenlaisiin tarpeisiinsa.
Myös tässä nuorisotyön muodossa nuoret tulevat taideprojekteihin yleensä ilman aikaisempaa ryhmään kuulumisen kokemusta. Ohjaajat eivät pysty vaikuttamaan kaikkiin nuoriin samanvertaisesti, vaikka haluaisivatkin. Riittää vaikutuksen tekeminen edes yhteen nuoreen, joka vaikuttaa eteenpäin. Hyvä lisää hyvää ja aktiivinen nuori lähtee uusiin harrastuksiin helpommin.
Fjörheimarin yhteisökeskuksessa oli nuorisotilan aktiivinen, oma talotoimikunta. Talotoimikunta järjestää nuorille erilaisia tapahtumia ja tämän lisäksi auttaa henkilökuntaa nuorten avoimissa illoissa. Nuorille ei laiteta liikaa vastuita, mutta he pääsevät osallisiksi heitä nuorempien lasten ja nuorten ohjaustoiminnasta kokemuksensa mukaisesti. Nuoret toimivat nuoremmille vertaisilleen hyvinä roolimalleina. Eteneminen talon sisällä on tehty selkeäksi. Talotoimikunnasta on mahdollisuus työllistyä myöhemmin myös varsinaiseksi henkilökunnaksi.
Esimerkkinä nuoren etenemisprosessista (elämässä eteneminen) nostan vielä ”hukassa olevien poikien ryhmän”, joiden jäsenet ovat saaneet porttikieltoja kauppoihin ja harrastuspaikkoihin sekä kokeneet monenlaisia ongelmia poliisin kanssa. Asiaan on puututtu järjestämällä heille oma, suljettu ryhmä, johon he ovat itse laatineet säännöt. Roolimalliohjaajat tapaavat heitä kahdesti viikossa. Toiminnan aloittamisen jälkeen heidän käytöksessään on havaittu merkittäviä muutoksia myös koulun näkökulmasta ja osallistujista on osa liittynyt paikalliseen nuorisovaltuustoon tai talotoimikuntaan. Nuorten kokema tylsyys ja toimettomuus näyttää korvaantuneen mielekkäällä tekemisellä ja omalla tiiviillä yhteisöllä. Luotettavien roolimallien merkitystä ei voi väheksyä.
Nuorisovaltuuston edustaja kertomassa nuorten toiminnan kehittymisestä sekä osallisuudesta.
Vastuun kokemiseen on Islannissa kehitetty erityinen nuorten kesäohjelma, jossa kaikille nuorille taataan kesätyöpaikka. Työstä saa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Jopa 70% nuorista tarttuu tähän mahdollisuuteen ja osallistuu kesäohjelmaan omalla panoksellaan. Ohjelma tarjoaa nuorille mielekästä tekemistä ja taloudellista tukea kesäajalla, koulujen ollessa kiinni. Töitä tarjotaan pääsääntöisesti puutarhan hoitamisesta, mutta mahdollisuuksia on osallistua myös taidepainotteiseen kesätyöpajaan, jossa tehdään mm. erilaisia tilataideteoksia koko yhteisöä ilahduttamaan.
Kirjoituksen lopuksi, voinen vahvistaa tekstin alussa esitetyn tekoälyn luoman yhteenvedon omalla kokemusperustallani osuvaksi. Kirjoitin matkasta mieleen jääneitä seikkoja lähinnä itselleni, mutta näkisin niiden voivan toimia ajatuksen herättelijöinä tai esimerkkinä muillekin yhteisöille, jotka pyrkivät parantamaan nuorten elämänlaatua ja vähentämään ongelmia. Tutkittua tietoa rakastavana nuorisotyöntekijänä omia ajatusmallejani tukee myös Islannissa näkyvästi käytetty tietoon perustuva päätöksenteko ja yhteistyö eri sidosryhmien välillä, jotka näyttävätkin olevan keskeisiä tekijöitä Islannin ihmeen onnistumisessa.
Reissun voidaan sanoa olleen onnistunut, sillä kanssa reissanneissa nuorisotyöntekijöissä syntyneet innostukset kansainvälisestä nuorisotyöstä olivat vahvoja. Saimme keinoja ja ideoita, miten viedä tätä innostusta omille nuorillemme omassa ympäristössämme. Vertaisreflektointi ja ideoiden jakaminen oli ensinnäkin haastavaa, mutta myös motivoivaa ja kantaa varmasti pitkälle tulevaisuuteen erilaisten kehittämisideoiden muodossa. Kompetenssia eurooppalaisesta nuorisotyöstä onkin siis rakentumassa pirkanmaalaisessa nuorisotyössä.
Kiitos Nuorisokeskus Marttiselle hienoista järjestelyistä ja Erasmukselle rahoittamisesta! Kiitos myöskin reissukavereille ja paikallisille nuorisoalan ammattilaisille innostavasta seurasta ja lukuisista keskusteluista.
Yksi opintomatkalle osallistuneista 30:stä pirkanmaalaisista nuorisotyöntekijöistä,
Moona Räty
Vapaa-aikakoordinaattori
Juupajoen kunta
Marttinen on yksi Suomen yhdeksästä Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemista ja valvomista valtakunnallisista nuorisokeskuksista.
Vaihde, vastaanotto,
majoituspalvelut ja kahvio
+35834851900 / 034851900
Nuorisopalvelut
+35834851926 / 034851926
Kokous- ja juhlapalvelut
+35834851921 / 034851921
Yhteystiedot
